Lajit

Kamppailusalin kattavasta lajitarjonnasta löydät varmasti itsellesi sopivan harrastuksen!

Aikido

Aikido eli vapaasti kääntäen harmonisen voiman tie on kaikenikäisille ja -kokoisille aktiivisille ihmisille sopiva budolaji. Aikidossa harjoitellaan taistelutaitoa, jonka avulla voi torjua hyökkäyksen vahingoittamatta hyökkääjää pysyvästi. Ajatus perustuu vastustajan voiman hyväksikäyttöön, tasapainon horjuttamiseen ja pyöreään, spiraalinomaiseen liikkeeseen.

Aikidon varsinainen päämäärä ei kuitenkaan liity itsepuolustukseen vaan itsensä voittamiseen. Lajin tarkoitus on ymmärtää väkivallan mielettömyys ja etsiä rauhallisia tapoja ratkaista ristiriitoja. Aikidon tarkoitus on suojella elämää, ei vahingoittaa muita. Aikidossa ei kilpailla.

Bujinkan Budō Taijutsu

Bujinkan Budō Taijutsu on japanilainen budōlaji, joka sisältää yhdeksän perinteisten kamppailutaitojen tyylin (ryuha) opetukset. Nämä taidot on yhden nimen alle yhdistänyt japanilainen Hatsumi Masaaki (1931–), joka oppi ne opettajaltaan Takamatsu Toshitsugulta (1887–1972).

Bujinkan Budō Taijutsun harjoitteluun kuuluu koko joukko erilaisia osa-alueita, joista olennaisimmat ovat liikkumiskyvyn kehittäminen, aseeton kamppailu, miekan ja veitsen käsittely, keppien ja seipäiden käyttö sekä keihään ja naginatan (japanilainen hilpari) käyttö. Valtaosa harjoitusajasta vietetään aseettoman kamppailun parissa.

Lajin harjoittelu perustuu ennen kaikkea pariharjoituksiin (kata) sekä niiden variaatioihin ja sovelluksiin. Laji ei sisällä kilpailua, eikä käytettäviä keinoja ole millään tapaa rajattu esimerkiksi ottelusääntöjen vuoksi, joten taijutsun harjoittelu käsittää periaatteessa kaikenlaiset iskut, potkut, nivelväännöt, heitot, kuristukset jne. Harjoittelu tähtää luonnolliseen ja rentoon liikkumiseen, sekä samojen kehonkäytön periaatteiden laajaan soveltamiseen kaikissa tilanteissa. Budō Taijutsun opetukset eivät myöskään rajoitu vain fyysisten väkivaltatilanteiden tutkimiseen.

Harjoituksissa pyritään kunkin yksilöllisen taitotason mukaiseen turvalliseen suoritustapaan niin, että loukkaantumisilta ja turhilta harjoittelutauoilta vältytään. Asein harjoitellessa käytetään yleensä puisia tai pehmustettuja harjoitusaseita, joskin kokeneimmat oppilaat saattavat yksin tai keskenään harjoitellessaan käyttää joskus myös ”oikeita” välineitä.

Hokutoryu ju-jutsu

Hokutoryu ju-jutsu on kehitetty perinteisestä japanilaisesta ju-jutsusta länsimaiseen ajatteluun sopivaksi, kuitenkin säilyttäen ju-jutsun keskeiset periaatteet. Perustekniikoita ovat lyönnit, potkut, heitot, lukot ja kuristukset sekä erilaiset vapautumis- ja kuljetustekniikat. Näiden lisäksi tärkeänä osana harjoitteluun kuuluvat ylemmissä vyöasteissa ottelut ja sovelletut kamppailuharjoitteet niin aseetonta kuin aseellistakin vastustajaa vastaan. Itsepuolustustaidon lisäksi Hokutoryu ju-jutsusta saa hyvän, monipuolisen ja haastavan kuntoiluharrastuksen.

Jeet Kune Do

Jeet Kune Do (Jun Fan Kung Fu) on Bruce Leen luoma taistelulajisysteemi, joka sisältää hänen kehittelemiensä konseptien lisäksi myös hänen filosofiaansa.

Jeet Kune Do:ssa on elementtejä useista eri tyyleistä, joita Bruce tutki elämänsä aikana, mutta Wing Chun on kuitenkin JKD:n perustana. Jeet Kune Do on prosessi, jonka tarkoituksena on päästää irti tyylien ajatuksesta ja oppia käyttämään hyväksi sitä, mikä itselle sopii. Lee Jun Fan Kung Fu on laaja-alaisempi käsite, sisältäen curriculumin (ns. opetussuunnitelman), tekniikat ja metodit, jolloin se on siten yksi tyylisuunta.

Junnu-jutsu

Junnu-jutsu on lapsille tarkoitettu Hokutoryu ju-jutsun muoto, josta on karsittu pois juniori-ikäisille soveltumattomat tekniikat. Aikuisten ryhmään verrattuna junnujen harjoittelu on leikinomaisempaa ja painottuu enemmän liikunnallisten perusvalmiuksien kehittämiseen. Tavoitteena on parantaa harrastajien kuntoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, tasapainoa ja keskittymiskykyä. Varsinaiseen lajiharjoitteluun sisältyy erilaisten itsepuolustustekniikoiden lisäksi lyöntejä, potkuja, heittoja ja mattokamppailua.

Junnu-jutsua harjoitellaan pareittain tai ryhmissä, jolloin myös harrastajien sosiaaliset taidot kehittyvät. Junioreilla on oma vyöjärjestelmänsä, minkä lisäksi vyökokeiden välissä järjestetään erillisiä natsakokeita, joiden avulla seurataan harjoituksissa etenemistä ja pidetään yllä mielenkiintoa.

Junnukarate

Junnukarate on ala-asteikäisille tarkoitettu leikkimielinen kamppailulaji, jossa yhdistyvät liikkumisen riemu, yhdessä tekeminen sekä monipuoliset ja teknisesti vaativat lajiharjoitteet. Junnukaratessa opetellaan jo paljon itse karatea ja siihen liittyvää harjoittelun etikettiä, mutta pääpaino on kuitenkin liikkumisen ilossa ja liikunnallisten taitojen kehittämisessä.

Kali

Kali on Filippiineiltä kotoisin oleva taistelulaji, jossa on hyvin voimakkaasti aseet (kepit, miekat, puukot) mukana harjoittelussa. Vaikka Kali on tunnettu aseistaan, harjoittelu tähtää aseettomaan taisteluun. Tekniikat, joita käytetään aseelliseen taisteluun, toimivat yhtä lailla myös aseettomana.

Kali opettaa hyvin taistelemaan useampaa vastustajaa vastaan, seuraamaan ympäristöä ja käyttämään sieltä löydettyjä jokapäiväisiä tavaroita hyväksi (esim. sateenvarjo, kynä, kännykkä yms.).

Koden Enshin Ryu Kenjutsu

Kenjutsu tarkoittaa perinteistä japanilaista miekankäyttötaitoa ja kuuluu osana bujutsuun eli sotataitoon. Seurassa harjoiteltavan kenjutsun tyylisuunta on Koden Enshin Ryu, joka on lähtöisin 1500-luvun Japanista. Japanin historiassa miekkaa on perinteisesti pidetty soturin sieluna ja sillä on uskottu olevan jumalaiset voimat, minkä vuoksi kenjutsu on yksi arvostetuimmista taistelulajeista. Kenjutsutekniikat perustuvat sotureille taistelukentillä kertyneeseen kokemukseen ja osaamiseen. Korkea-arvoisimmat soturit kantoivat miekkaa aina mukanaan ja pitivät kenjutsun opettelua ensiarvoisen tärkeänä.

Kenjutsua harjoitellaan pääasiassa bokkenilla eli puisella miekalla. Harjoittelussa korostuu pitkän aseen vaatiman etäisyyden hahmottaminen ja tekniikoiden oikea ajoitus. Harjoitteluun sisältyy myös miekankäytön ja aseettoman kamppailun eli ju-jutsun yhdistelmiä, joissa hyödynnetään muun muassa lyöntejä, potkuja, lukkoja ja ukemeita eli kaatumistekniikoita. Lajiin kuuluu lisäksi ottelua pehmomiekoin ja kypärin sekä leikkausharjoituksia terävällä miekalla.

Kokusai Shorinjiryu Karatedo

Yksi yleisimmistä Suomessa harjoiteltavista karaten tyylisuunnista on Shorinjiryu Karatedo. Tyyli on tullut Suomeen 1970-luvun alussa. Yhdistyksen jäsenseuroissa harjoiteltavan tyylin tarkka nimi on Kokusai Shorinjiryu Karatedo.

Shorinjiryu Karaten erottaa muista tyylisuunnista pyörivät tekniikat, potkupainotteisuus sekä runsas hyppypotkujen ja -lyöntien käyttö. Lisäksi tyylille on ominaista vartaloväistöt torjuntojen yhteydessä. Tyylin asennot ovat moneen muuhun japanilaiseen tyyliin verrattuna melko pystyjä ja kapeita.

Kokusai Shorinjiryu Karatedo on monipuolinen ja kokonaisvaltainen taistelutaito, joka pitää sisällään niin aseettomaan kuin aseellisen harjoittelun.

Mugen ryu Heiho

Mugen ryu Heiho on soshi Matsuoin vuonna 2008 perustama taistelulaji, joka pohjautuu soshin noin 40 vuoden budotaitojen tutkimiseen. Tekniikka painottaa käytännöllisyyttä tositilanteessa ja kehon käyttöä aseena. Harjoitukset antavat valmiudet itsepuolustukseen ja vastahyökkäykseen. Tekniikkoihin kuuluvat jujutsulukot, heitot, potkut, lyönnit ja sidonnat, miekkataito sekä veitsen, naginatan ja tanbo-keppien käsittely.

Paitsi fyysisesti, laji kehittää harjoittelijaa myös henkisesti. Pyrkimyksenä on sielun ja hengen puhdistaminen. Perinteisessä samuraiopissa vaalittuja arvoja ovat rohkeus, kunnioitus, perheen auttaminen ja sympatian osoittaminen. Näin oma sielu puhdistuu ja voi luottavaisin mielin käydä taisteluun, joka päättyy ehkä kuolemaan. Mugen ryu Heihossa ajatellaan, että itseään täytyy kehittää äärettömästi ja kärsivällisesti ja aina on yritettävä rohkeasti uudelleen. Oppia voi soveltaa kaikilla elämänalueilla: työssä, elämän vastoinkäymisissä, missä vain. Mugen ryu Heiho kunnioittaa kaikkia tyylilajeja ja painottaa, että budoharrastajien tulisi olla ystäviä keskenään.

Muso Jikiden Eishinryu Iaiheiho

Iaido on vanhoihin japanilaisiin miekkailutaitoihin pohjautuva budolaji, jossa harjoitellaan japanilaisella miekalla tehtäviä liikesarjoja: miekan vetoa, erilaisia lyöntejä ja miekan palautusta tuppeen. Osa harjoittelusta on yksin tehtäviä liikesarjoja yhtä tai useampaa kuviteltua vastustajaa vastaan. Edistyneemmät harjoittelijat harjoittelevat myös pareittain tehtäviä liikesarjoja ja erilaisia lyöntiharjoituksia esimerkiksi olkinippuihin. Iaidon jokaisella liikkeellä on yksityiskohtaisesti määrätty oikea muotonsa, joka pyritään saavuttamaan tinkimättömällä harjoittelulla.

Musô shinden ryû iaidô

Musô shinden ryû iaidôn perinteet ja juuret johtavat satojen vuosien taakse Japanin historiaan ja Hayashizaki Jinsuke Minamoto no Shigenobu -nimiseen samuraihin. Käytännössä Iaidôn harjoittelu koostuu ennalta määrättyjen liikesarjojen harjoittelusta. Näitä liikesarjoja kutsutaan nimellä kata. Näissä ennalta määrätyissä liikesarjoissa harjoitellaan miekkatekniikkaa ja taktiikkaa sekä opettajamme tapaa välittää sitä meille. Iaidô-tekniikoita on useita ja niitä harjoitellaan erilaisista lähtötilanteista: kyyrystä, istuvasta tai seisovasta asennosta sekä suoraan kävelystä. Jokaista mahdollista hyökkäyksen suuntaa tutkitaan tarkoin: vasen, oikea, edestä ja takaa, pimeässä ja valossa.

Shorinjiryu Ryukyu Kobujutsu

Shorinji ryu -tyylissä harjoitellaan kobudo-aseiden käyttöä ja tähän liittyen asekatoja. Suomessa harjoiteltava kobudo on Matsuoi-sensein luoma versio, Shorinjiryu Ryukyu Kobujutsu. Tyyli perustuu vanhojen ase-katojen tekniikoiden analyysiin ja synteesiin. Suurin ero moniin muihin kobudo-tyyleihin verrattuna on se, että vastustajan oletetaan aseistautuneen lähes aina terävällä miekalla. Harjoittelussa käytetään luonnollisesti bokkenia eli puumiekkaa.

Taekwon-Do

Taekwon-Do on korealainen itsepuolustus- ja kamppailulaji, jossa päämääränä on kehittää harrastajan fyysistä ja henkistä tasapainoa. Suoraan käännettynä tae tarkoittaa ”jalkaa, potkua, murskausta jalalla”, kwon puolestaan ”kättä, nyrkkiä, tuhoamista kädellä” ja do ”tietä, tapaa, taitoa, periaatetta”. Taekwon-Do onkin vapaasti suomennettu jalan ja käden tieksi.

Taekwon-Do-harrastaja oppii harjoituksissa paljon tehokkaita tekniikoita, joita voi soveltaa itsepuolustukseen. Taekwon-Don tekniikat perustuvat nopeuteen ja voimaan, ja fyysisesti heikkokin harrastaja voi harjoittelun kautta oppia tuottamaan niihin suurta voimaa. Taekwon-Do on erityisen tunnettu tehokkaista ja voimakkaista potkuistaan.

Taekwon-Do on kokonaisuudessaan monimuotoinen urheilu- ja liikuntalaji, joka kehittää koko ruumista. Taekwon-Do sopii yhtä lailla lapsille ja aikuisille, harrastelijoille ja kilpaurheilijoille. Riippumatta omista tavoitteista Taekwon-Do kehittää jokaisen harrastajan lihaskuntoa, liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä. Lisäksi laji auttaa itsehillinnän ja keskittymiskyvyn kehittämisessä.

Taekwon-Do on positiivinen ja hyödyllinen liikuntamuoto, joka kehittää hyvää fyysistä ja henkistä terveyttä. Harrastuksen parissa pääsee ylittämään itsensä sekä kehittämään itsessään myös sellaisia osa-alueita, joista on hyötyä muillakin elämän aloilla, kuten koulussa, töissä, perhe-elämässä ja vapaa-ajalla. Taekwon-Do sopii erinomaisesti niin nuorille ja vanhoille kuin naisille ja miehillekin.

Taido

Taidon juuret ovat karatessa ja perinteisessä okinawa-tessä. Japanilainen Seiken Shukumine (1925–2001) kehitti ensingensei-ryu karate-do-tyylin, josta taido profiloitui omaksi lajikseen vuonna 1965. Taidon päämäärä on elämän suojeleminen ja harrastajan kokonaisvaltainen kehittyminen.

Wing Chun

Wing Chun Kung Fu tulee Kiinasta ja on legendan mukaan alun perin naisen kehittämä taistelulaji. Tyyli sopii hyvin lähietäisyydeltä taisteltaessa, jolloin ei yleensä ole aikaa tai tilaa liikkua ja hyödyntää pidempää etäisyyttä. Tekniikat pyritään tekemään kehon struktuuria ja hallintaa hyödyntäen, jolloin liikkeisiin saa räjähtävyyttä ja voimaa lyhyelläkin etäisyydellä.

Wing Chun kehittää erityisen hyvin tasapainoa ja lihashallintaa, sopien näin ollen myös vanhemmalle väestölle.